Lonkkapäiväkirja

Viikko vierähtänyt. Aloitin kunto-ohjelman - saman kuin 5-6 vuotta sitten eli Siuntiossa minulle sorvatun. Käytännössä on noin 1h kuntosalikierros ja venyttely (jota en yleensä muista tai teen lyhennettynä). Laitan tuon ohjelman tänne jossain vaiheessa.

Kipulääkkeet taas haettu apteekista - 100mg x 2 päivässä. Olen pyrkinyt joka olemaan syömättä tai pitänyt 1 tabl päivässä maximi annoksena, pelottaa jäädä lääkekoukkuun. Kyllä ne vaan auttavat turkasesti. Silloin joskus 30 vuotta sitten söin indomentinia päivittäin normiannoksena 150mg päivässä. Hetkellisesti tuo oli jopa 300mg. Voin kertoa teinikokemuksiin perustuen, että eivät sovi yhteen alkoholin kanssa. Huoamasin itse tuolloin, että nyt on paras keksiä joku muu ratkaisu - ja aloitin silloinkin liikunnan, ja lääkkeet jäivätkin pois pikkuhiljaa. Nyt ei kyllä liikunnalla enää pääse samaan - sukan jalkaan saantikin särkee sen verran tai sängyssä kääntyminen.

Painoa on 10 kg enemmän kuin viime kesänä - käsittämätöntä - pudotus siis alkoi myös. Painoon ei liikunnalla päästä vaikuttamaan vaan ruokavaliolla ja ruokailuajoilla. Molemmat on nyt kontrollissa - ei helppo nakki. Tässä tämä ja näin se homma etenee.

Tänään ortopedilla. Lopputulos oli, että heinäkuussa 2012 asennetaan lonkkaproteesit molempiin lonkkiin. Oikeastaan olin valmistautunut tähän - jollain tasolla - viimeiset 30 vuotta. Olin lukioiässä, kun kävin läpi jossain määrin ikävän lonkkatulehdus mikälie -episodin. Tuolloin diagnoosi oli selkärankareuma ja lääkärin mukaan tulisin päätymään pyörätuoliin. En tuota loppukädessä aivan niellyt sellaisenaan, mutta tiesin ja tunsin, että jotain jossain vaiheessa tulisi eteen.

Viimeiset noin 5 (no okey 10) vuotta olen huomannut, että liikkuminen, oleminen, eläminen on vaikeutunut ja nyt sitten loppujen lopuksi hakeuduin “toimenpide”hoitoon. Olen ylläpitänyt jonkinlaista kuntoa ja elämänlaatua liikunnalla, joka on kyllä pakostakin vähentynyt, noista nuoruuden päivistä saakka. Olen myös joutunut luopumaan pikkuhiljaa asioista: maastojuoksu (pelkkää kompurointia, kun jalat ei nouse), ratsastus (ei vaan enää onnistu hevosen selässä istuminen), Taek won do (jos jalkaa ei saa enää tuolille nostettua niin…) ja viimeisenä, ei ehkä ihan liikunnallisena, moottoripyöräily kesällä 2011 - istuma asento customin päällä ei vain enää toimi.

Ennen joulua lueskelin valmiiksi mistä tässä leikkauksessa on kyse ja huomasin, että oli helpotus lukea ja huomata, että aika rutiini jutusta on kyse - jopa alle 50-vuotiailla. Tulen tässä seuraamaan omaa valmistautumistani ko operaatioon ja myös toipumista. Ehkä vähän lisäilen omia kokemuksia takavuosilta, sekä tuntoja seuraavan 5 kk aikana.

M